Go far to see close- Akatemia Shanghaissa

 

31.03.2014

 

On marraskuu 2013. Meneillään on Soulincin treenit, ja ilmassa on turhautumista. Salla huudahtaa: ”Minä aion varata näiden treenien jälkeen lennot Shanghaihin, kuka on mukana?!” Hetken hiljaisuus. Ensin nousee yksi käsi, heti perässä toinen ja kolmas. Treenit päättyvät, ja tunti tuosta lauseesta meillä oli lennot Shanghaihin varattuna. Onpahan taas tavoite, mitä kohti pyrkiä!

3. maaliskuuta, pitkän (tai ainakin pitkän tuntuisen) odotuksen jälkeen, lähtöpäivä koittaa. Matkaporukkamme laajeni vielä kuudella lisähengellä Milliosta ja Intosta, armottoman rekryämisen tuloksena. Tottakai halusimme mahdollisimman monta tiimiyrittäjää mukaan tähän uskomattomaan matkaan kohti yhtä maailman suurimmista metropoleista!

Shanghain ensikosketus oli aikamoinen. Olimme heittäneet keskenämme vitsiä metrolla kulkemisesta. Metrossa meininki oli siis se, että kun ovet menee kiinni, niin ne menee kiinni, vaikka olisi ihminen välissä. Ja sieltä metrosta tullaan ulos vaikka kyynärpäitä käyttäen. Emme tietenkään ottaneet tätä tosissamme aluksi, ja lopputuloksena oli että kolme matkaseurueestamme jäi metroon, kun ovet menivät kiinni! Tämän tapahtuman jälkeen otimme paikallisten tavat käyttöön, heh...

Kiinassa suurin kulttuurishokki oli ehkä kieli. Yleensä kun on tottunut siihen, että melkein missä vain pärjää englannin kielellä. Paitsi Kiinassa. Ravintoloissa tarjoilijat puhuivat ehkä kaksi sanaa englantia, ja usein ruokalistatkin olivat täysin kiinaksi. Luovuutta ja elekieleltä pääsi harjoittelemaan tosissaan, kun yritit ravintolassa selittää haluavasi ruokaasi kanan reittä, et sitä käpälää kaikkine varpaineen. Varpaita ja päitä kun sieltä keitosta löytyi useaankin otteeseen! Uskaltauduimme kyllä ravintolassa kokeilemaan niin sammakkoa kuin käärmettäkin.

Matkamme alkuperäinen tarkoitushan oli mennä moikkaamaan Soulincin Nikoa, jonka luulimme pääsevän apuvalmentajaksi Huinanin Tiimiakatemialle, joka starttasi pilottinsa tammikuussa. Mutta kuinkas kävikään, paikan vei Aleksi Ideaflystä! Eipä se tietenkään haitannut matkantekoa, kävimme kuitenkin Huinanin Tiimiakatemialla moikkaamassa Aleksia. Yliopistolla treffasimme myös hupiveikon Gallan Jussin, joka lensi mymmireissullaan Uudesta-Seelannista Shanghaihin samaan aikaan kanssamme! Yliopistolla pidimme treenit paikallisten tiimiyrittäjien kanssa. Treeneissä kävimme läpi oppimissopimuksia. Oli hienoa, kun kaikki pääsivät ylittämään itsensä, kuka englannin puhumisen, ja kuka omien unelmiensa kertomisen suhteen.

Viikon aikana vierailimme lisäksi maailmaan kolmanneksi korkeimmassa valmiissa rakennuksessa, Shanghai World Financial Centerissä. 474 metrin korkeudessa katsellessa alapuolella ajavia autoja lasilattian läpi, tunsi olevansa aika kaukana kotoa!

Kiinan matkaan jälkeen oppi kyllä arvostamaan monia asioita täällä kotisuomessa. Lisäksi tällaisten matkojen jälkeen sitä ymmärtää, kuinka etuoikeutettu on opiskellessaan Tiimiakatemialla. Saat asettaa omat tavoitteesi ja tehdä juuri niitä asioita, mitä itse tykkäät. Kovalle työlle on aina luvassa palkinto.

Kuinka monella opiskelijalla on mahdollisuus lähteä tällaisille reissuille, oppia uusista kulttuureista ja soveltaa oppeja omaan opiskeluun? Ja että tämän kaiken voi vielä tehdä parhaiden tyyppien kanssa? Voin luvata, että matkan parasta antia oli juuri ne tyypit, joiden kanssa sai jakaa reissun kohokohtia aina päivän päätteeksi ja nauraa niin paljon, että vatsalihaksiin sattui.

Unkarin matkaa odotellessa, Soulinc, Into ja Millio

-Anniina Maukonen, Soulinc